Näytä kaikki artikkelit

Ei mikä tahansa läpyskä – ystävältä saapunut kirje tai kortti on Essille aina erityinen hetki

Jos Essi Huuhka näkee kaupassa postikortin jossa on kissan kuva, hän ostaa sen ystävälleen. ”Kun sujautan kortin Postiin, ajattelen ystävääni, joka lukee pian tervehdykseni. Siitä ajatuksesta tulee mukava olo.”

Kun turkulainen Essi Huuhka, 34, kirjoitti kuusi vuotta sitten blogiinsa postauksen kirjekaveruudesta, ei mennyt aikaakaan, kun hän sai viestin Ainolta Kotkasta. ”Hän oli lukenut päivitykseni ja halusi ryhtyä kirjekaverikseni”, Essi kertoo. Osoitteita vaihdettiin, ja kohta ensimmäinen kirje jo odotti Essiä eteisen matolla. ”Odotan edelleen joka kerta, että pääsen lukemaan Ainon kirjeen.”

Essi ei avaa kirjettä heti, hän odottaa sopivaa rauhallista hetkeä, jolloin voi istua alas ja vaikka keittää kahvit. Kirjeeseen täytyy saada keskittyä. Essille tulee Ainon kirjeistä iloinen olo. Ei ole mitenkään itsestään selvää, että perinteinen kirjekaveruus kestää, se vaatii vaivannäköä. Essillä on muitakin kirjekavereita, mutta Ainon kanssa kirjeenvaihto on jatkunut pisimpään, nyt jo kuusi vuotta. Molemmat nauttivat kirjoittamisesta.

”Olemme myös Facebook-kavereita ja seuraamme toisiamme Instagramissa, mutta emme kirjoittele siellä mitään lyhyitä viestejä kummempaa. Syvällinen kuulumisten vaihto on varattu kirjeille”, Essi kuvailee. Naiset ovat myös tavanneet kasvokkain muutamia kertoja.

Ihan kuin minä

Aluksi kirjoittelu pysytteli pintapuolisena. Naiset kävivät läpi lempielokuvat ja musiikkimaun. ”Aika pian huomasimme, että meillähän onkin yllättäviä yhdistäviä juttuja”, Essi kuvailee. Selvisi esimerkiksi, että molemmat ovat kiinnostuneita Euroviisuista.

”Joka kevät puimme kirjeissä, mitkä ovat suosikkejamme ja miksi. Sekin yhdistää, että olemme saman ikäisiä, eikä meillä kummallakaan ole lapsia.”

Mitä pidempään kirjoittelu jatkui, sen syvällisemmiksi ja henkilökohtaisemmiksi se alkoi muodostua. ”Ei ole itsestään selvää, että näin käy”, Essi sanoo kokemuksesta. Hän on huomannut, että usein kirjoittelu jää pinnalliseksi. Mielenkiintoa on vaikeaa pitää yllä, jos kirjeet ovat fraasien toistamista: Mitä kuuluu? Kiitos, minulle kuuluu hyvää.

”Omista tunteistani kertominen kirjoittamalla on aina ollut minulle helppoa”, Essi kuvailee. Hän ei koskaan kirjoita koko kirjettä kerralla. ”Saatan kirjoittaa kaksi sivua ja sitten pidän vaikka kahden päivän tauon, jotta saan aikaa pohtia, mitä haluan kirjoittaa”. Essille kirjeet ovat myös tilaisuus jäsennellä omia ajatuksia ja pysähtyä huomaamaan, mitä omassa elämässä tapahtuu.

Paperilla on väliä

Essi ja Aino panostavat molemmat myös kirjeiden ulkoasuun. ”Me kirjoitamme aina käsin ja yleensä myös kirjepaperi on jollain lailla erityinen”, Essi kertoo. Hän ei voisi kuvitellakaan kirjoittavansa koneella ja tulostavansa kirjettä. Huolella valittu paperi ja käsin kirjoitettu sisältö tekevät kirjeistä erityisiä, henkilökohtaisia.

Yksi Ainon kirje on varsinkin jäänyt Essin mieleen, koska se oli kirjoitettu kirpputorilta löytyneelle kirjepaperille. Paperi ja kuori olivat fanituotteita Idolsin ensimmäiseltä kaudelta, niissä oli Antti Tuiskun ja Hanna Pakarisen kuvat. Essin pitämä blogi Nuoruusdisko keskittyy 1990-luvun nostalgiaan, siksi tämäkin löytö oli hänelle erityinen. ”Sellaista paperia et voi löytää mistään kaupasta”, Essi kertoo ihastuksissaan.

Myös tavallisemman kirjepaperin voi koristella tarroilla ja kukkateipeillä. Näin Essi ja Aino tekevät, koska heille kirje on myös esine ja lahja itsessään. Postimerkki täytyy sekin valita ajatuksella. ”Tilaan postimerkit suoraan Postin verkkokaupasta. Usein tilaan isomman satsin kerralla, koska ikimerkkien arvo säilyy.” Essin postimerkkivalikoimassa on muun muassa Muumeja, monenlaisia kukkia ja Tom of Finland -juhlamerkkejä, mutta ei yhtään valtiomiestä, sillä ne ovat hänen makuunsa hieman tylsiä.

Ei mikä tahansa läpyskä

Nykyään Essi ja Aino kirjoittelevat toisilleen noin kerran kuussa. Merkkipäivinä, juhlapyhinä ja joskus ihan muuten vaan he ilahduttavat toisiaan myös postikorteilla. Viimeksi syyskuussa Essi sai Ainolta postikortin, jossa oli syksyn värikkäitä lehtiä ja metsäjänis. ”Ihanaa syksyä ja aurinkoisia päiviä!” Aino oli kirjoittanut korttiin.

”Postikortti ei ole minulle koskaan vain joku läpyskä. Se on hauska piristys, joka on mukava saada ja mukava lähettää”.

Kun Essi kiertelee kaupoissa ja kirpputoreilla, hän ostaa usein postikortteja. ”Jos kortin kuva tuo minulle jonkun ihmisen mieleen, ostan sen ja saatan lähettää sen tälle. Kun esimerkiksi näen kissakortin, ajattelen Ainoa, sillä hän tykkää kissoista.”

Korttiin riittää lyhyempikin tervehdys. Postilaatikko Essillä on parin korttelin päässä, joten ilahduttaminen on myös hyvin helppoa. ”Kun laitan kortin Turussa Postin laatikkoon, ajattelen Ainoa ja sitä, kun kortti saapuu Kotkaan. Siitä ajatuksesta tulee mukava olo.”

KUVA: Vesa Tyni