29.03.2016 4

Postcrossaus koukuttaa

Postrcrossing ilmiönä alkoi kiinnostaa minua erityisesti, kun totesin, että harrastajat ovat hyvinkin aktiivista asiakaskuntaamme.

Niinhän siinä kävi, että innostuin itsekin. On aina hauskaa "hurahtaa" johonkin uuteen. Kun tuo "uusi" liittyy postikorttien lähettämiseen, antauduin auliisti.

Lyhyesti sanottuna postcrossaamisessa on kyse siitä, että lähetetään kortteja aivan tuntemattomille ihmisille ympäri maailmaa. Ja saadaan vastaavasti niitä myös itse.  Vastaanottajan nimet ja osoitteet saa nettisivulta postcrossing.com tavallaan arpomalla, tosin palveluun pitää aivan aluksi rekisteröityä.

Olen harrastuksen suhteen vasta-alkaja, mutta yllättävän hauskaa tämä on. Mikäs tässä nyt niin kiinnostavaa on, siis verrattuna perinteiseen yhteydenpitoon?

Epäromanttinen villasukka-aiheinen ystävänpäiväkortti

Palvelusta arvottavien osoitteiden mukana on usein pieni kuvaileva teksti vastaanottajasta, usein myös toive siitä minkälaisia kortteja hän mieluimmin vastaanottaisi.

Ensimmäisiä minulle arvotuista vastaanottajista oli opettaja Amerikassa. Profiilissaan hän kertoi käyttävänsä saamiaan kortteja myös opetustarkoituksessa. Kortit nimittäin paljastavat asioita eri maista ja kulttuureista ympäri maailmaa. Tunsin heti huikean vastuun!  

Lähetin korttini ystävänpäivän tienoilla. Valitsin täysin epäromanttisen villasukka-aiheisen(!) ystävänpäiväkortin ja kerroin lyhyesti suomalaisesta ystävyyttä korostavasta traditiostamme Valentine's Dayn vietossa. Suomenkieliset korttiin painetut toivotukset hän varmaan Google-kääntäjällä selvitti helposti. :D

Suomen paras taiteilija?

Eräs toinen kortti meni Venäjälle. Nuori toimittajanalku pyysi lähettämään taidekortin, joka kuvastaisi jotakin parhaiden taiteilijoidemme teosta. Minun piti valita Suomen parhaiden taiteilijoiden teoksista painettu kortti. Lisää vastuuta ja paineet sen kuin kasvoivat! 

Olisiko "parhain taiteilija" Schjerfbeck tai Gallen-Kallela, vai sittenkin jotain vähemmän ilmeistä, ehkä nykytaidetta? Vaikkapa Tapiola tai Marila? No, olemassa oleva korttivalikoimakin vähän vaikutti. Schjerfbeckin näyttelystä olin ostanut kauniin Vanamo-kortin, joten se lähti Venäjälle. (Saas nähdä mitä hän siitä tykkää, amerikkalainen ainakin piti kovasti villasukka-kortistaan.)

Löytämisen ja antamisen iloa

Yksi syy harrastuksen hauskuuteen onkin ehkä se, että pystyy löytämään sopivan kortin, siis täyttämään vastaanottajan toiveet. Tämä muistuttaa ihan perinteistä löytämisen ja antamisen iloa, ja on sukua tunteelle, jonka saa asiakaspalvelun onnistumisesta. On mukavaa, kun pystyy toteuttamaan vastaanottajan toiveen.

Itse sain juuri kauniin kirsikankukkia kuvaavan kortin Japanista. Kortissa kerrottiin, että kouluvuosi alkaa Japanissa huhtikuussa, ja että kevät on aikaa, jolloin hyvästellään vanhaa ja toisaalta aloitetaan uutta. Ja kirsikankukat kuvastavat kuulemma sekä surullisia että iloisia tunnelmia. Postikorttikin avartaa!

Toinen syy, joka saattaa myös meitä varautuneita suomalaisia viehättää, on vastaanottajien arpominen ja siitä johtuva "vieraus".  Tässä ei olla varsinaisesti ystäviä, eikä tule paineita vastavuoroisuudesta, vaan tapahtuma, kortin lähettäminen, oli nyt tässä. Ja sitten arvotaan uusi osoite. Silloin kun siltä itsestä tuntuu. Voi kokeilla vaikka kerran.

Saadut kortit kyllä rekisteröidään palvelun nettisivulle, joten tiedän, milloin korttini on mennyt perille. Samalla vastaanottaja voi laittaa jonkin pienen kiitoksen lähettäjälle. Vaikka ei ollakaan ystäviä, kohteliaita toki ollaan.

Varsinainen kirjeenvaihto ja ystävien ilahduttaminen kortilla on tietenkin asia erikseen, eikä sitä postcrossaamiseen kannatakaan verrata. Läheisten ilahduttaminen ja yhteyden pitäminen on aina hienoa ja henkilökohtaista. Mutta kyllä tässä jotain ihmeen koukuttavaa on...

Johanna Rouhe
Tuotepäällikkö, Posti

P.S. Suomen postcrossingyhdistyksellä on uudet nettisivut osoitteessa www.postcrossingyhdistys.fi.